Polkuni kiemurteli lapsuuden ryteiköistä
Turku Kristiinankatu, Kuninkoja, Teräsrautela, Vasaramäki
hyvin hoidetulle hiekkatielle
Linnankatu 3 b, Hakapellonkatu 6 D
Riemuisasti riensin vuosikymmenen välillä harhaillen ja eksyen
sinnikkyys ja hyvä onni kompasseina
Puutarhakatu, Ylioppilaskylä, Lanatie, Vantaa Hiekkaharju
Kunnes aukeni valtatie
Lappi Posio Kirkonkylän koulu, Kemijärvi Honkatie 7
Kiisin turbovaihteella vauhdin huumasta nauttien<
lapset takapenkillä
Hiljalleen aikajanani mutkat loivenivat, mäet madaltuivat
lintuseni lensivät omiin pesiinsä
Loimaa Vanha Hämeentie
Tyytyväisenä astelen Korpijaakolan metsäpolulla sanoja miettien
askel askeleelta hitaammin
Kunnes.
Pydähdyn.
Pyörä vie itään, tulee jalkaisin lännestä. On nähty Pölkin-, Juvan- ja Metsontiellä, joskus Turun-, Tampereen- ja Oripääntiellä. Ylittää joen Esson sillalta ja palaa Mäenpään sillan kautta, menee ja tuijottaa viljavaraston tornien haarapääskyjä. Zeniläinen vaeltajako? Pitää kulkemisesta? Muuten vaan levoton? Kuntoilee? Etsii jotain? Taitaa olla eksynyt.
Synnyin armeijan autoon, kätilönä lääkintämies.
Matkasin Suomea lännestä itään, idästä länteen. Kahdesti. Kaupungit Kotka, Turku, Alavus ja Loimaa.
Keräsin sanoja, murteita, ihmisiä, kokemuksia. Nyt eläkkeellä erityisopetuksesta. Kaikesta siitä on kirjoitettava, että ymmärtäisin.
Tänään tärkeää: Kolmipolvinen perhe ja ystävät. Lukeminen, kirjoittaminen, kotiseutu- ja kulttuurihistoria.
Jos olisin haltiatarkummi, antaisin lahjaksi tuleville empatiataidon.
Se myös on lahjakkuuden laji.
Toinen kummilahja olisi uteliaisuus uuteen, kriittisen, mutta rakentavan ajattelun avulla.
Kolmantena olisi Aamoria ja Huumoria, rakkautta ihmisiin ja luontoon. Niiden avulla syntyy ilo.
Kirjoittaminen tuottaa minulle iloa, mutta myös sitä kuuluisaa luomisen tuskaa. Toivon, että tekstieni välityksellä voin jakaa lukijallenikin jotakin.
Kirjoittaessa voi mennä faktasta fiktioon, menneestä tulevaan, maan alle ja avaruuteen.
Kirjoittajan näkökulma voi olla minun tai kenen tahansa. Vain sanat ovat rajana.
Aiemmin olen kirjoittanut runoja. Nämä novellit ovat ensimmäisiäni, osittain kokeiluluonteisia. Tekstiä aloittaessa ei voi tietää, mihin kynä, näppäimet, ajatukset ja oivallukset vievät.
Kirjoittajaryhmässä on rikastuttavaa jakaa tekstejään, saada arviointeja ja sitä kautta pohdittavaa ilmaisun kehittämiseksi. Myös muutama ystävä on saanut toimia lukijakoekaniinina.
Aloittelevalle kirjoittajalle oman tekstin jakaminenkin on haaste. Kihelmöivä, jännittävä, pakottava haaste.
(faktori emeritus)
Kaikki mikä liikkuu tai pysyy
Ihmiset kaiken ikäiset, eläimet, luonto
Sanat, kielet kirjoitettuna, luettuna, laulettuna
Musiikki ilman sanojakin
Valokuvat sekä piirretyt, maalatut, soitetut, kuvitellut
Joko mainitsin historian?
Elämä, se hassu tapaus matkallani hautausmaalle
Näistä kirjoitan.
Ihmisten kohtalot, elämän käänteet ja arkipäivä.
Kiinnostavaa pohdittavaa, jota olen novelleissani halunnut tuoda luetta-vaksi.
Onko kyseessä eläin vai ihminen, silläkään ei väliä. Molemmat ansaitsevat erilaisuudestaan huolimatta myötäelämistä osakseen. Haluaisin herättää ajatuksia tai tunteita, joista syntyisi jotain uutta.
Välillä teksteissä vilahtelee myös musiikki, joka on rakas harrastukseni ja suuri ilon aihe.
Novellimankeliin kuuluvat Kari Helin, Pirkko Hyvönen, Anna-Liisa Kastio, Virpi Pakkanen, Kerkko Vihava ja Maritta Västilä.
