Petteri Poutiainen (s. 1972) on viettänyt kesänsä saaristossa - nuoruuden mökillä, myöhemmin purjehtien samoilla vesillä. Partio opetti suunnistamaan, meri opetti varautumaan. Veneily ja kalastus eivät olleet vain harrastuksia, vaan tapa oppia lukemaan horisonttia ja hiljaisuutta.
Vormö - 1989 on hänen esikoisromaaninsa. Se sai alkunsa vanhasta mökki-illan jatkotarinasta, joka vuosien jälkeen alkoi tuntua liian tarkalta ollakseen pelkkää leikkiä.
Entä jos yksi kesäyö 1989 ei ollutkaan vain tarinaa? Entä jos saaristossa oli hetki, jolloin tavalliset ihmiset seisoivat historian ja suurvallan välissä? Poutiainen kirjoittaa siitä, minkä tuntee: saariston kalliosta, pimeästä merestä ja yhteisöstä, joka ei peräänny. Hänen tarinassaan suurvallat liikkuvat kartoilla ja operaatioissa - mutta ratkaiseva siirto syntyy mökkirannassa, konjakkilasin ja savun keskellä. Ja joskus historia kääntyy niissä paikoissa, joita kartat eivät edes nimeä.
Entä jos yksi kesäyö 1989 ei ollutkaan vain tarinaa? Entä jos saaristossa oli hetki, jolloin tavalliset ihmiset seisoivat historian ja suurvallan välissä? Poutiainen kirjoittaa siitä, minkä tuntee: saariston kalliosta, pimeästä merestä ja yhteisöstä, joka ei peräänny. Hänen tarinassaan suurvallat liikkuvat kartoilla ja operaatioissa - mutta ratkaiseva siirto syntyy mökkirannassa, konjakkilasin ja savun keskellä. Ja joskus historia kääntyy niissä paikoissa, joita kartat eivät edes nimeä.





