Valekuollut

Martti Wuoren Valekuollut : 3-näytöksinen ilveily edustaa suomalaisen näyttämöhuumorin lajia, jossa farssin rakenteet, väärinkäsitykset ja tekeytyminen kuolleeksi synnyttävät toiminnan keskeisen koomisen moottorin. Kolminäytöksinen muoto viittaa klassiseen draamalliseen jäsentelyyn: asetelma rakennetaan nopeasti, henkilösuhteet kiristyvät ja lopussa paljastukset purkavat sekasorron. Kielellisesti teos nojaa todennäköisesti vuoropuhelun rytmiin, tilanteiden liioitteluun ja porvarillisen arjen normien ironisointiin, mikä sijoittaa sen kotimaisen ilveilyn ja kevyen kansannäytelmän traditioon.
Teoksen kiinnostavuus on siinä, miten se käyttää kuoleman kaltaista vakavaa aihetta sosiaalisen teeskentelyn paljastamiseen. Martti Wuori tunnetaan ennen kaikkea teatteriin suuntautuneena kirjoittajana, ja juuri näyttämöllinen käytännön taju näyttää ohjanneen tämän teoksen rakentumista. Hänen tuotantoaan tarkasteltaessa korostuu kiinnostus yleisövaikutukseen: dialogin iskevyys, roolihenkilöiden selkeä profilointi ja tilanteiden näyttämöllinen tehokkuus.
Tällainen kirjoittajaprofiili viittaa kirjailijaan, joka on tuntenut esitystradition, näyttelijäntyön vaatimukset ja aikansa yleisön maun. Valekuollut voidaan siksi nähdä työnä, jossa kirjailijan kokemus teatterin käytännöistä jalostuu täsmälliseksi komedialliseksi dramaturgiaksi. Teosta voi suositella lukijalle, joka on kiinnostunut suomalaisen draaman historiasta, farssin tekniikasta ja näyttämökomiikan kulttuurisista merkityksistä.
Se tarjoaa sekä viihdyttävän juonellisen kokemuksen että aineksia tarkastella, miten huumori käsittelee identiteettiä, valhetta ja sosiaalista roolipeliä. Erityisen antoisa kirja on niille, jotka arvostavat teatteritekstiä luettavana kirjallisuutena, ei vain esityksen pohjana.