Nina Reunasen (synt.1968) neljäs kirja on nimeltään "Toivot. On.". Kirja on syntynyt tilanteessa, jossa kirjailija on edennyt paniikista ja järkytyksestä jonkinasteiseen hyväksyntään ja tyyneyteen. Parantumaton syöpä ei ole Ninalle "fuck cancer", eikä hän ole "warrior".
Toivot. On.
Par :Formats :
Disponible dans votre compte client Decitre ou Furet du Nord dès validation de votre commande. Le format ePub est :
- Compatible avec une lecture sur My Vivlio (smartphone, tablette, ordinateur)
- Compatible avec une lecture sur liseuses Vivlio
- Pour les liseuses autres que Vivlio, vous devez utiliser le logiciel Adobe Digital Edition. Non compatible avec la lecture sur les liseuses Kindle, Remarkable et Sony
, qui est-ce ?Notre partenaire de plateforme de lecture numérique où vous retrouverez l'ensemble de vos ebooks gratuitement
Pour en savoir plus sur nos ebooks, consultez notre aide en ligne ici
- Nombre de pages276
- FormatePub
- ISBN978-952-80-7407-6
- EAN9789528074076
- Date de parution07/05/2024
- Protection num.Digital Watermarking
- Taille391 Ko
- Infos supplémentairesepub
- ÉditeurBooks on Demand
Résumé
"Toivot. On." koostuu monista eri tarinoista. Kohtalot ja hetket on salakuunneltu, eletty, lainattu tai luotu. Päähenkilön oma elämä kulkee tarinoiden rinnalla.
Rita elää yksin olematta yksinäinen, sillä joskus kuvatkin puhuvat. Hänen kotinsa on vanhassa mansardikattoisessa puutalossa, jonka toisessa päässä rähisee RaBa-niminen baari. Baarin omistaja, Rehtori, ei lyö jalkaansa ohuen seinän läpi, vaan tarjoilee naiselle hedelmiä sävy sävyyn.
Rita sairastuu parantumattomaan syöpään, ja huomaa tarvitsevansa suunnitelman. "Minkä voimalla hän sitten jaksaisi loppuun? Kun päivät olivat luetut, kalutut ja kortilla, niitä osasi arvostaa uudella tavalla, sanottiin. Ehkä, mutta toisaalta, juuri vähää oli vaikeaa jaksaa. Vähässä oli jäljellä enää sakka. Se ei ollut entistä pitkää ja kirkasta juomaa, jolla oli voima humalluttaa."
Rita sairastuu parantumattomaan syöpään, ja huomaa tarvitsevansa suunnitelman. "Minkä voimalla hän sitten jaksaisi loppuun? Kun päivät olivat luetut, kalutut ja kortilla, niitä osasi arvostaa uudella tavalla, sanottiin. Ehkä, mutta toisaalta, juuri vähää oli vaikeaa jaksaa. Vähässä oli jäljellä enää sakka. Se ei ollut entistä pitkää ja kirkasta juomaa, jolla oli voima humalluttaa."





