Synnyin vuonna 1968 Etelä-Virossa uskonnottomassa perheessä ateistisen neuvostokulttuurin keskellä. Lukioikäisenä aloin pohtia elämän tarkoitusta. Ihminen syntyy, kärsii ja kuolee, mitä järkeä tässä on?
Eräs ystäväni tutustutti minut itämaisiin uskontoihin, joiden mukaan meidän on elettävä jälleensyntymisten kautta kohti valaistumista. Tämä sai minut tavoittelemaan valaistusta henkisten ja fyysisten harjoitusten avulla sekä syventymään buddhalaiseen ja taoistiseen kirjallisuuteen.
1990-luvulla Viron vapauduttua neuvostomiehityksestä sai hengellisistä asioista alkaa puhua vapaasti.
Ystäväni kehotuksesta päätin lähteä rippikouluun. Sen tuloksena liityin Viron evankelisluterilaiseen kirkkoon ja aloin tehdä diakoniatyötä. Opiskelin teologiaa ja sain diakonin vihkimyksen vuonna 2000, joka Virossa tarkoittaa apupappia. Toimin pienen etelävirolaisen seurakunnan pappina siihen asti, kun muutimme Suomeen. Suomessa osallistuin aktiivisesti useiden kristillisten suuntausten toimintaan, mutta minua alkoi häiritä kristittyjen hajaannus.
Saarnoissa ja kirjallisuudessa väitetysti Pyhällä Hengellä voidellut saarnaajat julistavat jopa toisiaan vastaan. Rukoilin Jumalaa näyttämään, mikä on totuus. Perehtyminen katoliseen teologiaan yllätti mullistavalla tavalla ja otin yhteyttä katolisen seurakunnan pappiin. Osallistuin noin vuoden mittaiseen katekeesiin (vastaa luterilaista rippikoulua) ja vuonna 2011 minut otettiin katolisen kirkon yhteyteen. Oma ikääntyminen ja vanhusten parissa työskentely ovat muokanneet maaperän tämän kirjan syntymiselle.
Ystäväni kehotuksesta päätin lähteä rippikouluun. Sen tuloksena liityin Viron evankelisluterilaiseen kirkkoon ja aloin tehdä diakoniatyötä. Opiskelin teologiaa ja sain diakonin vihkimyksen vuonna 2000, joka Virossa tarkoittaa apupappia. Toimin pienen etelävirolaisen seurakunnan pappina siihen asti, kun muutimme Suomeen. Suomessa osallistuin aktiivisesti useiden kristillisten suuntausten toimintaan, mutta minua alkoi häiritä kristittyjen hajaannus.
Saarnoissa ja kirjallisuudessa väitetysti Pyhällä Hengellä voidellut saarnaajat julistavat jopa toisiaan vastaan. Rukoilin Jumalaa näyttämään, mikä on totuus. Perehtyminen katoliseen teologiaan yllätti mullistavalla tavalla ja otin yhteyttä katolisen seurakunnan pappiin. Osallistuin noin vuoden mittaiseen katekeesiin (vastaa luterilaista rippikoulua) ja vuonna 2011 minut otettiin katolisen kirkon yhteyteen. Oma ikääntyminen ja vanhusten parissa työskentely ovat muokanneet maaperän tämän kirjan syntymiselle.
