Herrana ja heittiönä

Sulo-Weikko Pekkola teoksessaan Herrana ja heittiönä : Pommarin ja värvärin muistelmia sotavuosilta rakentaa muistelmakerronnan, jossa yksilöllinen kokemus limittyy Suomen sotavuosien institutionaaliseen ja moraaliseen todellisuuteen. Teos käsittelee pommarin ja värvärin tehtäviä, sodan arkea, liikkuvaa rintaman ja selustatyön rajapintaa sekä sotilaallisen järjestelmän sisäisiä hierarkioita. Kielellisesti teos nojaa muistelmille ominaiseen episodimaisuuteen, havainnollisiin tilanteisiin ja jälkikäteen punnitsevaan sävyyn; samalla se sijoittuu suomalaiseen sotakirjallisuuteen, jossa dokumentaarisuus, kokemuksellisuus ja miehisen kunnian problematiikka kohtaavat.
Nimen vastinpari "herrana" ja "heittiönä" viittaa osuvasti sodan tuottamiin rooleihin, arvotuksiin ja identiteettien horjumiseen. Pekkola näyttäytyy kirjoittajana, jonka oma elämänhistoria ja palveluskokemus muodostavat teoksen perustan. Juuri käytännön osallistuminen sotavuosien tehtäviin on ilmeisesti antanut hänelle mahdollisuuden kuvata sekä operatiivista toimintaa että inhimillisiä asenteita sisältäpäin.
Hänen näkökulmansa on tärkeä, koska se ei tyydy sankarilliseen pintaan, vaan tarkastelee myös sattumaa, vastuuta, sopeutumista ja yhteisön kirjoittamattomia sääntöjä. Tällainen muistikirjallisuus syntyy usein tarpeesta todistaa, jäsentää mennyttä ja siirtää kokemus seuraaville sukupolville. Teosta voi suositella erityisesti lukijalle, joka etsii sotahistorian rinnalle kokemusperäistä ja analyyttista näkökulmaa.
Se tarjoaa arvokasta aineistoa niin suomalaisen sotamuistin, muistelmagenren kuin yksilön moraalisen itseymmärryksen tutkimiseen. Samalla kirja on yleisemminkin antoisa niille, jotka haluavat ymmärtää, miten sota muovaa ihmistä, kieltä ja muistia.