CATHERINE POZZI, RANSKALAISEN KIRJALLISUUDEN SUURI TUNTEMATON
Kirjailija Catherine Pozzi (1882-1934) kuvaa Agnès-novellissaan pitkälti omaa elämäänsä ja kasvuaan. Tähän oman identiteetin etsimiseen, pyrkimykseen kasvaa täydeksi itsekseen ja tarpeeseen kelvata on nykylukijankin helppo samaistua.
Pozzi syntyy vuonna1882 hyväosaiseen pariisilaisperheeseen. Isä on kuuluisa lääkäri ja kirurgi, Ranskan ensimmäisen gynekologian oppituolin haltija.
Äiti on rikas perijätär Lyonista. Nuoresta pitäen Pozzille tulevat tutuiksi Pariisin aristokraattis-porvarilliset piirit, mutta vaikka isä oli monin tavoin edistyksellinen hahmo ajallaan, tämä ei näkynyt suhteessa Catherinen koulutukseen. Siinä missä isoveli Jean, myöhemmin menestyksekäs diplomaatti, opiskelee parhaissa kouluissa, saa Catherine vain nuorelle tytölle sopivaksi katsottua kotiopetusta. Nuoresta pitäen Pozzille on kuitenkin selvää, ettei tällainen pinnallinen koulutus ole riittävää.
Tästä kertovat muun muassa nuoren Catherinen päiväkirjamerkinnät, joissa on huomattavia yhtymäkohtia tulevaan novelliin Agnès. Pozzi opiskeli, kirjoitti ja kehitti itseään kaikin tavoin läpi elämänsä. Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuivat niin filosofia, buddhalaisuus, historia, kirjallisuus, latina ja kreikka, psykologia, biologia, fysiikka, kemia kuin matematiikkakin. Ylioppilastutkinnon Pozzi suoritti vasta 37-vuotiaana ja osallistui sen jälkeen fysiikan, kemian ja biologian kursseille Sorbonnen yli-opistossa.
Myös musiikilla oli suuri merkitys: hänen pianonsoiton opettajanaan toimi pianisti, säveltäjä ja pedagogi Marie Jaëll, josta tuli monin tavoin merkityksellinen hahmo. Pozzin ensimmäinen julkaistu teksti käsitteli juuri Marie Jaëllin pedagogiikkaa. Ajan positivistisen filosofian, isän tiukan ateismin ja isoäidin vankan katolisuuden ristitulessa Pozzille muodostui erityisen tärkeäksi tieteen ja uskon välisen suhteen tutkiminen ja oman tien löytäminen metafyysisissä kysymyksissä.
Lisäksi hän harrasti monipuolisesti urheilua, esimerkiksi tennistä ja ratsastusta. Kaikkea tätä motivoi tarve löytää oma identiteetti ja kasvaa täydeksi itsekseen. Parhaiten Pozzi muistetaan kuitenkin runoilijana. Vaikka hän kirjoitti läpi elämänsä runoja, julkaisukelpoisena hän piti runoistaan ainoastaan kuutta, joista vain yksi ilmestyi hänen elinaikanaan. Pozzi muistetaan myös - onnekseen tai epäonnekseen - kahdeksan vuotta kestäneestä suhteestaan kirjailija, runoilija ja filosofi Paul Valéryn kanssa.
Äiti on rikas perijätär Lyonista. Nuoresta pitäen Pozzille tulevat tutuiksi Pariisin aristokraattis-porvarilliset piirit, mutta vaikka isä oli monin tavoin edistyksellinen hahmo ajallaan, tämä ei näkynyt suhteessa Catherinen koulutukseen. Siinä missä isoveli Jean, myöhemmin menestyksekäs diplomaatti, opiskelee parhaissa kouluissa, saa Catherine vain nuorelle tytölle sopivaksi katsottua kotiopetusta. Nuoresta pitäen Pozzille on kuitenkin selvää, ettei tällainen pinnallinen koulutus ole riittävää.
Tästä kertovat muun muassa nuoren Catherinen päiväkirjamerkinnät, joissa on huomattavia yhtymäkohtia tulevaan novelliin Agnès. Pozzi opiskeli, kirjoitti ja kehitti itseään kaikin tavoin läpi elämänsä. Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuivat niin filosofia, buddhalaisuus, historia, kirjallisuus, latina ja kreikka, psykologia, biologia, fysiikka, kemia kuin matematiikkakin. Ylioppilastutkinnon Pozzi suoritti vasta 37-vuotiaana ja osallistui sen jälkeen fysiikan, kemian ja biologian kursseille Sorbonnen yli-opistossa.
Myös musiikilla oli suuri merkitys: hänen pianonsoiton opettajanaan toimi pianisti, säveltäjä ja pedagogi Marie Jaëll, josta tuli monin tavoin merkityksellinen hahmo. Pozzin ensimmäinen julkaistu teksti käsitteli juuri Marie Jaëllin pedagogiikkaa. Ajan positivistisen filosofian, isän tiukan ateismin ja isoäidin vankan katolisuuden ristitulessa Pozzille muodostui erityisen tärkeäksi tieteen ja uskon välisen suhteen tutkiminen ja oman tien löytäminen metafyysisissä kysymyksissä.
Lisäksi hän harrasti monipuolisesti urheilua, esimerkiksi tennistä ja ratsastusta. Kaikkea tätä motivoi tarve löytää oma identiteetti ja kasvaa täydeksi itsekseen. Parhaiten Pozzi muistetaan kuitenkin runoilijana. Vaikka hän kirjoitti läpi elämänsä runoja, julkaisukelpoisena hän piti runoistaan ainoastaan kuutta, joista vain yksi ilmestyi hänen elinaikanaan. Pozzi muistetaan myös - onnekseen tai epäonnekseen - kahdeksan vuotta kestäneestä suhteestaan kirjailija, runoilija ja filosofi Paul Valéryn kanssa.
