Dernière sortie
Mitä on taide?
Leo Tolstoin Mitä on taide? on esteettis-eettinen tutkielma, jossa kirjailija hylkää autonomisen taiteen ihanteen ja määrittelee taiteen ihmisten välillä välittyväksi tunteiden tartunnaksi. Teos hyökkää ankarasti aikansa akateemista estetiikkaa, elitististä makua ja "kauneuden" epämääräistä käsitettä vastaan sekä arvioi musiikkia, kirjallisuutta ja kuvataidetta moraalisen yleispätevyyden perusteella.
Tyyli on poleeminen, esseistinen ja systemaattisesti argumentoiva; samalla se sijoittuu 1800-luvun lopun eurooppalaisten taideteorioiden, realismikeskustelujen ja uskonnollis-sosiaalisen kritiikin yhteyteen. Olennaista on, että Tolstoi liittää aidon taiteen veljeyteen, yksinkertaisuuteen ja kristilliseen rakkauteen. Tolstoi (1828-1910), venäläinen aristokraatti, romaanitaiteen klassikko ja moraalifilosofinen ajattelija, kirjoitti teoksen myöhäiskaudellaan hengellisen kriisinsä jälkeen.
Sodan ja rauhan ja Anna Kareninan tekijänä hän tunsi korkeakulttuurin sisältä, mutta kääntyi myöhemmin jyrkästi kirkkoa, valtiota, väkivaltaa ja etuoikeuksia vastaan. Hänen uskonnollis-eettinen radikalisoitumisensa, kiinnostuksensa kansaan ja epäluulonsa ylellistä taidetta kohtaan selittävät tämän kirjan syntyä ratkaisevasti. Suosittelen teosta lukijalle, joka haluaa ymmärtää, miksi taiteesta kiistellään yhä moraalin, yhteiskunnan ja kokemuksen tasolla.
Vaikka monet Tolstoin tuomiot ovat ankaria, kirja pakottaa tarkentamaan, mitä pidämme arvokkaana taiteena ja kenelle taide oikeastaan kuuluu. Se on yhä provosoiva, älyllisesti hedelmällinen ja poikkeuksellisen keskustelua synnyttävä klassikko.
Tyyli on poleeminen, esseistinen ja systemaattisesti argumentoiva; samalla se sijoittuu 1800-luvun lopun eurooppalaisten taideteorioiden, realismikeskustelujen ja uskonnollis-sosiaalisen kritiikin yhteyteen. Olennaista on, että Tolstoi liittää aidon taiteen veljeyteen, yksinkertaisuuteen ja kristilliseen rakkauteen. Tolstoi (1828-1910), venäläinen aristokraatti, romaanitaiteen klassikko ja moraalifilosofinen ajattelija, kirjoitti teoksen myöhäiskaudellaan hengellisen kriisinsä jälkeen.
Sodan ja rauhan ja Anna Kareninan tekijänä hän tunsi korkeakulttuurin sisältä, mutta kääntyi myöhemmin jyrkästi kirkkoa, valtiota, väkivaltaa ja etuoikeuksia vastaan. Hänen uskonnollis-eettinen radikalisoitumisensa, kiinnostuksensa kansaan ja epäluulonsa ylellistä taidetta kohtaan selittävät tämän kirjan syntyä ratkaisevasti. Suosittelen teosta lukijalle, joka haluaa ymmärtää, miksi taiteesta kiistellään yhä moraalin, yhteiskunnan ja kokemuksen tasolla.
Vaikka monet Tolstoin tuomiot ovat ankaria, kirja pakottaa tarkentamaan, mitä pidämme arvokkaana taiteena ja kenelle taide oikeastaan kuuluu. Se on yhä provosoiva, älyllisesti hedelmällinen ja poikkeuksellisen keskustelua synnyttävä klassikko.
