Jarmo Saarti

Runojen puhuttelu kohdistuu lukijaan. Kuolemanpelko uhmaa elämän itsetietoisuutta. Eksistentiaalinen angsti ei synny hämäristä vertauskuvista vaan väkevästä realistisesta sanastosta. Sanat kantavat itsessään, mutta vaativat aikaa yhdistyä kirkkaaksi ajatukseksi. Nämä kuvitetut runot ovatkin kuin jazzia - ei tarvitse ymmärtää vaan ne ovat.