Väinö Nyman

Samuel Scovillen Ihminen ja peto tarkastelee ihmisen ja villieläimen välistä suhdetta luonnonhistorian, metsästyskertomuksen ja moraalisen pohdinnan risteyksessä. Teos rakentuu havainnoille eläinten käyttäytymisestä, erämaiden konkreettisille kuvauksille sekä kertojan kokemukselliselle tiedolle, ja sen keskeinen jännite syntyy sivistyneen ihmisen vallankäytön ja luonnon omalakisen järjestyksen välille.
Scovillen tyyli on selkeä, kuvaileva ja didaktinen: se yhdistää seikkailukirjallisuuden vetoavuuden varhaisen 1900-luvun angloamerikkalaiseen luontokirjoittamiseen, jossa empiirinen havainto ja eetos luonnon tuntemisesta kulkevat rinnakkain. Samuel Scoville (1872-1954) oli yhdysvaltalainen juristi, luonnontuntija ja tuottelias kirjailija, jonka tuotanto keskittyi erityisesti luontoon, retkeilyyn, metsästykseen ja eläinmaailmaan.
Hänen taustansa ulkoilmaelämässä sekä pitkäaikainen kiinnostuksensa luonnonhavainnointiin selittävät, miksi hän kirjoitti juuri tällaisen teoksen: Scoville ei tarkastele eläimiä vain abstrakteina symboleina, vaan konkreettisina olentoina, joiden ympäristö, vaistot ja selviytymiskeinot hän pyrkii ymmärtämään. Samalla hänen aikansa aateilmasto näkyy tekstissä vahvasti. Teosta voi suositella erityisesti lukijalle, jota kiinnostavat luontokirjallisuuden historia, eläinkuvauksen kulttuuriset muodot ja ihmisen suhteen eettinen problematiikka luontoon.
Se palkitsee myös seikkailullisen, havainnollisen proosan ystävän. Nykylukijalle kirja tarjoaa sekä ajankuvan että mahdollisuuden arvioida kriittisesti, miten käsitykset eläimistä ja luonnosta ovat muuttuneet.