Sami Antero Nygrén

Syksyn mies lähtenyt valosta kohti pimeää. Päästin valon pois talutushihnasta. Valo juoksi mutkaisia polkujaan. Se oli leikkisä ja näytti riemuitsevan. Pimeys ei päästänyt minua. Monen kuukauden jokavuotinen kohtaaminen kuihduttaa minua taas. Päiväkirjan toinen osa. Kaikenlaista on. Yö on taas täällä jännittämässä. Yö ei uskalla puhua mitään. Se ei löydä edes ajatuksiaan. Se tulostaa pimeyttä vahingossa liikaa.
Pimeys on täynnä demoneja ja juhlivia ihmisiä, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään. Demoneissa on paljon lähdetieto ja faktavirheitä. Ne ovat mielivaltaisia ja turmelevat sinut lopulta jos myyt niille sielusi. Juhlivista ihmisistä en osaa sanoa mitään. Ne ovat niin monisivuisia. Ne tulevat aina samoilta lähettäjiltä. Ne on kirjoitettu rakkaudella valituille papereille. Ne ovat rakkautta ja uskollisuutta. Ne tahtovat tuoda jotain vanhaa tähän päivään.
Ne ovat käsin kirjoitettuja kauniilla käsialalla. Niitä voi kutsua kylään. He eivät moiti sinua laiskuudestasi. Ihanat juoppomme